Äkässaivon talvipolku Muoniossa

Pakkaspäivän piipahdus Äkässaivon kodalle ja takaisin.

---

Ajankohta: 12.2.2026

Lähtöpaikka: Aakenuksentie 271, Muonio.

Reitti: Noin1km pituinen janareitti Äkäsjokivarren pysäköintialueelta Äkässaivon kodalle ja takaisin. Talvireitti oli merkitty viitoituksin ja merkkitolpin, joita oli harvakseltaan. Alkumatkan loivan rinteen nousua lukuun ottamatta reitti oli tasainen. Lumipolku oli helppokulkuinen myös ilman lumikenkiä, sillä se oli napakaksi tallattu. Kulkutlanne voi toki talven mittaan vaihdella säiden mukaan!

Kesto: Vajaa tunti.

---

Lähtöpaikalla oli hyvä opastaulut. Kohde oli Pallas-Yllästunturin lähtöpaikoista nro 15.

Myös talvipolku esiteltiin opastaulussa.

Oma kulkuni oli alkumatkasta vähän hapuilevaa. Talvipolku haarautui alkumatkasta kahtia. Merkkitolppa opasti jatkamaan Äkäsjokivartta ja niin teinkin. Mutta parinsadan metrin jälkeen iski epäily, että olenkohan sittenkään oikealla reitillä. Palasin takaisin ja valitsin enemmän kuljetun näköisen polun. Se vei kodalle ja niin olisi ilmeisesti vienyt toinenkin reitti, joka kaartoi kodan suuntaan myöhemmin. Reitit yhdistyivät matkan varrella.

Lähtöpaikalla opastaulujen luona oli runsaahkosti pysäköintitilaa sekä jätelajittelupaikka.

Talvipolku ja sulan maan aikaan kuljettava Saivonkierroksen reitti alkoivat Aakenuksentien toisella puolella.

Saivonkierros on nimensä mukaisesti rengasreitti ja talvipolku puolestaan janareitti.

Pakkasta oli helmikuisena päivänä rapsakat -27°C, joten kovin pitkiksi ajoiksi ei tehnyt mieli pysähtyä kuvailemaan. Talvipolku oli kovaksi tallautunut ja siten hyvin helppokulkuinen.

Tässä kohti haarautui oikealle merkitty talvipolku ja vasemmalle niinikään polku, joka oli paljon enemmän kuljetun näköinen. Jatkoin oikeanpuoleista polkua jokivartta seuraillen, mutta palasin jonkun matkan kuljettuani takaisin ja vaihdoin enemmän kuljetulle polulle. Jokivarressa kulkenut polku olisi kyllä kaiketi kaartanut kodan suuntaan, jos olisin vain malttanut jatkaa kulkua.

Talvipolku kulki upeassa metsämaisemassa. Auringonsäteet siivilöityivät lumisten puiden välistä. Päivän pituus alkoi lähennellä kahdeksaa tuntia. Äkäsjoen rantaa seurannut talvipolku yhdistyi kulkemaani polkuun jonkin matkan päässä.

Naavakin oli saanut lumihunnun.

Noin kilometrin patikoinnin jälkeen saavuin kodalle. Käymälärakennus oikealla.

Kodan piipusta tuprahteli savu. Kodassa oli lumikengistä päätellen ainakin kahdeksan hengen seurue. Suomessa on tapana riisua kengät sisälle mennessä, mutta kotaoloissa tapa koskee sentään vain lumikenkiä.

Saivonkierroksen reitti jatkui portaita alas seitapahdalle, joka on saamelaisten muinainen palvonta- ja uhripaikka.

Portaat jäivät kulkematta. Alas olisi päässyt pyllymäkeä lasketellen, mutta takaisin kipuaminen oli kovassa pakkasessa turhan työlään tuntuinen homma.

Paluumatkalla ihastelin lumisia puiden latvoja.

Pienemmätkin puut olivat saaneet muhevan lumipeitteen.

Koivujen rungot olivat taipuneet lumen painon alla. Yhdessä 20-metrisessä kuusessa voi olla jopa yli 3000kg tykkylunta, näin kerrottiin Ylen jutussa vuonna 2016.

Loivan rinteen alapäässä näkyi polkujen risteys, jossa olin menomatkalla aprikoinut reittivalintaani.

Kävin lopuksi kuvaamassa talvista Äkäsjokea maantiesillalta käsin. Kesäisin jokivarressa voi nähdä kalastajia. Kalastuksesta Äkäsjoella löydät tietoa täältä.