Elämänluukun talvipolku Kolarissa

Laskevan auringon hehkua Äkäsjokiseudun talvimaisemissa.

---

Ajankohta: 13.2.2026

Lähtöpaikka: Elämänluukun opaste tuli kohdalle Äkäslompolontien varressa noin 8km päässä Äkäslompolosta Muonioon päin ajaessa. Elämänluukun ajo-ohjeessa kerrottiin risteyksen olevan suunnilleen Äkäslompolontie 2508 kohdalla. Noin kilometrin metsätieosuuden jälkeen tuli kohdalle P-alue, jolta oli noin 200m kävelymatka Elämänluukulle.

Reitti: Koko patikkareissu P-alueelta takaisin P-alueelle oli noin 3km, suurin osa tästä rengasreittiosuutta. Reitti oli hyvin viitoituksilla ja muovikepeillä merkitty. Reitti kulki ensin harjulla ja laskeutui sitten jokilaaksoon nousten sitten taas takaisin harjulle. Kukastunturin talvireitin risteykseen saakka ja edelleen Kukakselle päin polku oli tiukkaan tallattua ja siten helppokulkuista ilman lumikenkiäkin. Loput noin 2/3 rengasreitistä oli vähemmän kuljettua, mutta sekään ei onneksi upottanut.

Kesto: Vajaa tunti.

---

Elämänluukun P-alue sijoittuu kartassa punaisen pyörylän kohdalle.

Elämänluukun asiakaspysäköinti oli selvästi merkitty. Paikalla oli kaksi autoa. Jokunen muukin oli siis lähtenyt liikkeelle -22°C pakkaslukemista huolimatta. Ainakin toisen auton väki oli liikkeellä patikoiden, se selvisi reissulta palatessa.

Viimeiset 200 metriä metsätieosuudesta oli varattu vain huoltoajon merkeissä ajaville sekä omin voimin liikkuville. Hiihtoladut ylittivät tien P-alueen lähettyvillä.

Elämänluukulla oli vielä hiljaista. Savottakahvila avasi ovensa omaa reissuani seuraavana maanantaina 16.2. Elämänluukku oli 1960-luvulle saakka palvellut savottakämppänä.

Talvipolun lähtöpaikka löytyi pihan perältä valkopohjaisella opasteella merkittynä.

Lumikenkäpolku vei Kukastunturille ja vaihtoehtoisesti rengasreitille, joka kulki metsä- ja suomaisemissa.

Toinen toistaan komeammat tykkylumipuut kehystivät talvipolkua.

Aurinko oli jos laskusuunnassa, mutta vielä se valaisi osan metsästä.

Harjulta oli nähtävissä laaksossa kulkeva hiihtoreitti.

Kukastunturin reitti kääntyi vasemmalle ja metsässä kiertävä rengasreittiosuus jatkui etuoikealle. Jatkoin sinne sillä varauksella, että kääntyisin takaisin, jos polku osoittautuisi liian upottavaksi.

Olin kulkenut reilun kolmanneksen rengasreittiosuudesta.

Rengasreitille oli ajettu pohjaa moottorikelkalla. Kelkanjäljen päällä erottuivat kahdet kengänjäljet ja yhdet koiran jäljet. Pikkuisen jännitin kantaisiko lumi, mutta kyllä se kantoi.

Talvipolku laskeutui harjulta laaksoon.

Minne lie jänönen ollut matkalla?

Ehdin nähdä auringon viimeiset säteet ennen sen painumista näkymättömiin metsän taakse.

Iltapäivän lämminsävyinen auringonvalo viimeisteli jo muutenkin kauniin talvimaiseman.

Enpä tiedä, kuljinko kenties suolla tässä kohtaa.

Lumienkeli oli jonkun aiemmin reitillä kulkeneen tekemä. Veikkasin sen olevan kuitenkin vuoden 2026 mallistoa.

Polku jatkui takaisin harjun päälle.

Reitillä oli yksi kohta, jossa edellä kävijä oli polkaissut jalkansa läpi hangesta. Tuon paikan jälkeen tuli kyllä kuulosteltua, millä hetkellä oma jalka hutkahtaisi upoksiin. Lumikengät olisivat säästäneet jännitykseltä. Upotuksia ei kuitenkaan tullut.

Kahdella jäniksellä (tai yhdellä sinne tänne hyppineellä) oli roikkuva ravintolapaikka metsässä.

Rengasreittiosuus sulkeutui.

Elämänluukun piharakennuksia ilmestyi näkyviin puiden takaa.

Savottakahvilan pihalla oli kansainvälistä talvitunnelmaa.

Lopuksi kävellä paarustin takaisin pysäköintialueelle. Hiihtolomalaiset pääsisivät seuraavalla viikolla poikkeamaan savottakahvilalla ennen lähtöään.

Kiva, että on tehty erilaisia talvireittejä. Kukakselle menevä reitti näytti hyvin houkuttelevalta, mutta sille reissulle olisi kannattanut lähteä jo aamupäivän puolella.