Vaihtelevia Pattijoen kylien metsämaastoja ja maalaismaisemia sekä muinaisjäänteitä.
Ajankohta: 26.8.2024
Lähtöpaikka: Kastellintie, Raahe. Läksin liikkeelle Kastellintien ja Linnalantien risteyksen läheisyydestä, likeltä Kastellin linnanraunioiden opastekylttiä. Lähtöpaikan koordinaatit N64°38,004 E24°41,552.
Reitti: Reitti kulki metsäpolkuja, metsäautoteitä, sorateitä ja välillä asfalttitien varttakin Pihlajakankaalla. Korkeuseroja reitillä ei mainittavasti ollut. Reitti oli merkitty viitoin, keltapäisin tolpin ja keltaisin maalimerkein. Matkan varrella oli kartta- ja luontotauluja sekä laavu.
Kesto: Reilu kolme tuntia.
Läksin jatkamaan Jätinkierros -muinaispolun kiertämistä samasta paikasta, mihin olin reilua viikkoa aikaisemmin Jätinkierroksen edellisen etapin kulkemisen päättänyt. Ensimmäisenä kohteenani oli reilun kahden kilometrin päässä odottava laavu.
Reitti oli aiempaan tapaan hyvin merkitty. Muinaispolku on Lasikankaan, Saloisten, Mattilanperän ja Kopsan kylien yhteistyönä toteuttama retkeilyreitistö, joka valmistui vuonna 2023.
Aamu oli sumuinen, mikä kaunisti maisemaa entisestään.
Etappi laavulle saakka oli hyvin helppokulkuista.
Metsäteitä oli hyvin miellyttävää kulkea.
Auringonsäteet osuivat kohdevalon lailla naavatuppaisiin.
Sieniperhe.
Tässä risteyksessä ihmettelin tovin. Vasemmalle osoitti viitta "Aurinkolatu 1,5km". Päätin jatkaa oikealle, kun ei sattunut olemaan suksetkaan mukana.
Pian saavuin laavulle, missä pidin juomatauon. Laavualueella voi roikuskella sekä nuotiotulen äärellä että tangossa - tällaisissa paikoissa vetreytyy siten niin mieli kuin keho.
Laavun lähettyvillä oli koko Jätinkierroksen kartta "Olet tässä" -merkinnällä varustettuna.
Matka jatkui valaistua latupohjaa pitkin.
Polku putkahti metsästä Kastellintien varteen. Tulosuuntaani osoittavassa kyltissä luki "Volmarin vejätys 1km". Postilaatikossa luki puolestaan historiallinen "Pattijoen kunta". Pattijoen ja Raahen kuntaliitos toteutui vuoden 2003 alussa.
Läksin kävelemään Kastellintien vartta oikealle eli viitan "Pihlajakangas 1km" osoittamaan suuntaan. (Viitta sijaitsi siis samalla puolella tietä, mistä olin tullut, jolloin käännyin metsästä tielle tullessani oikealle.)
Kastellintie. Tällä osuudella en nähnyt reittimerkkejä vaan etenin pelkällä arvailunsekaisella päättelyllä.
Käännyin Kastellintieltä Hongistontielle ja heti siltarummun jälkeen oikealle "Pihlajakangas" -viitan osoittamaan suuntaan.
Pihlajakankaalla erotin taas keltapäisen reittimerkin tiepuolessa. Olin siis oikealla reitillä. Maalaismaisemassa oli miellyttävää patikoida.
Tie ylitti puron, joka näyttäisi kartan perusteella yhdistyvän Pattijoen etelähaaraan.
Rengasreitti jatkui suoraan Saarelanperän suuntaan ja sinne jatkoin itsekin, mutta sitä ennen kävin pistäytymässä 88-tien varressa. Käännyin siis vasemmalle "Jylhä 4,8km" -viitan suuntaan.
Pidin juomatauon kannannokassa pian asutuksen päättymisen jälkeen. Jossain vaiheessa huomasin, että minulla oli seuraa.
Reitti kulki metsätietä nuoremman ja vanhemman metsän rajalla.
Polun lähellä oli muinaisjäännökseksi merkittyjä röykkiöitä, joista oli kartta ja tarinaa opastaulussa. Kohde ajoittuu esihistorialliselle ajalle.
Sielläpä se 88-tie näkyikin jo! Vähän ennen maantietä metsätien varressa vasemmalla oli Jätinkierroksen kartta. Jätinkierroksella on mittaa kaikkiaan noin 22 kilometriä. Tältä lähtöpaikalta tein aiemmin retken Saralammen kautta Jylhänkalliolle ja Kettukankaalle. Siitä reissusta voit lukea täältä.
88-tien varressa ollessani olin kartalla "Olet tässä" -merkin kohdalla. Palasin nyt takaisin Pihlajakankaalle kääntyäkseni siellä Saarelanperälle vievälle janareitille (vasemmalle).
Tässä risteyksessä olin siis jo vähän aiemmin ollut. Nyt läksin seuraamaan kyltin "Saarelanperä 5.2km" opastusta vasemmalle.
Pihlajakankaalta käännyin oikealle eli toistamiseen Kastellintielle. (Pihlajakangas -niminen tie tekee lenkin Kastellintieltä ja -tielle.)
Kastellintieltä käännyin vasemmalle Kannistontielle.
Pian peltoaukean ohittamisen jälkeen seurasi uusi käännös vasemmalle, tällä kertaa Lindeläntielle. Reitti jatkui suoraan peltoaukean reunaa seuraten.
Pattijoen etelähaara koukkasi läheltä Lindeläntietä sen vasemmalla puolella. Pian jokinäkymän ohittamisen jälkeen muinaispolku kääntyi oikealle metsään Lindeläntieltä.
Sain valitettavan seuralaisen loppumatkasta eli hirvikärpäsen. Lennettyään vaatteille, iholle tai hiuksiin hirvikärpänen saattaa Wikipedian mukaan pudottaa siipensä. Tämäkin yksilö näytti päättäneen, että nyt ei tarvitse lennellä enää minnekään. Lentipä kumminkin, mutta ilman siipiä.
Puolukkasyksystä näytti olevan tulossa runsassatoinen.
Reitti kulki välillä aika sakeassa pöheikössä.
Reissun märin osuus oli tässä. Kiertää sai aika kaukaa.
Ruohokanukan (Cornus suecica) marja muistutti äkkivilkaisulla puolukkaa. Ruohokanukan marjat eivät ole myrkyllisiä, mutta eivät järin herkullisiakaan. Siispä ne eivät ole kelvanneet ihmisravinnoksi. Näin tiesi kertoa LuontoPortti.
Pilvi hakkuuaukean yllä oli muhkean muotoinen. Aukean reunalla oli pöllipenkki, jolle istuuduin juomatauolle ja lepuuttamaan jalkoja.
Peltoaukean jälkeen ylitin Pattijoen.
Joen ylityksen jälkeen oli enää joitakin satoja metrejä Jokelantien varteen, mistä löytyi juuri päättyneen reissun kolmas Jätinkierroksen kartta. (Paikan koordinaatit N64°39,063 E24°35,810.) On kyllä kerrassaan hieno juttu, että näitä karttoja ja lähtöpaikkoja on useassa kohtaa Jätinkierrosta.
Itselleni tuotti erityistä iloa tällä reissulla se, että sain kierrettyä viimeisenkin osuuden Jätinkierroksen rengasreitistä sekä yhdysreitin Saarelanperälle. Muinaisjäännöksiä oli tämänkin reitin varrella. Eläväistä seutua ovat olleet nykyiset Raahen kylät jo vuosituhansia sitten!
Comments