Metsä-, pelto- ja kylämaisemia, muinaisjäänteitä ja siirtolohkareita. Luolaankin olisi voinut mönkiä, jos olisi poikennut hiukan reitiltä.
Ajankohta: 18.8.2024
Lähtöpaikka: Mattilanperäntie 716, Raahe. Lähtöpaikalle oli helpointa saapua 88-tieltä kääntymällä Kopsassa Laivakankaan kaivoksen risteyksestä Mattilaperäntielle. Lähtöpaikan koordinaatit N64°34.837, E024°39.681.
Reitti: Elokuinen retkireittini oli osa Jätinkierros -nimistä muinaispolkua, jonka rengasreittiosuudella on mittaa noin 22 kilometriä. Olin päättänyt patikoida kierroksen osissa, joista oli nyt edessä pisin etappi, noin puolet rengasreitistä. Reitti kulki metsäpolkuja, metsäautoteitä, sorateitä ja pienen matkaa asfalttitietäkin Kopsassa. Korkeuseroja reitillä ei mainittavasti ollut. Reitti oli merkitty viitoin, keltapäisin tolpin ja keltaisin maalimerkein. Matkan varrella oli karttoja, luontotauluja sekä yksi nuotiopaikka.
Kesto: Reilu 3,5 tuntia.
Läksin retkelleni Mattilanperäntien varteen tehdyltä pieneltä pysäköintialueelta, jonka kohdalla oli viitta "Jylhä 1,6km". Se on hyvin kätevä juttu, että Jätinkierrokselle pääsee monesta paikasta. Kuljettavan etapin voi siten valita maaston, käytettävissä olevan ajan ja menohalujen mukaan.
Jätinkierroksen karttataulun avulla pystyi hahmottamaan koko reitin ja suunnittelemaan kuljettavan etapin. Taulu löytyy useammasta paikasta kierroksen varrelta, mikä on hyvä asia sekin. Jätinkierros on tehty Lasikankaan, Saloisten, Mattilanperän ja Kopsan kylien yhteistyönä ja Nouseva Rannikkoseutu ry:n avustuksella. Muinaispolku valmistui vuonna 2023.
Lähtöpaikkani oli "Olet tässä" -ruudussa ja saapuminen sinisen neliön kohdalla Kastellintien varressa lähellä Linnalantien risteystä. Kiersin Jätinkierrosta vastapäivään ts. itäisen puoliskon kierroksesta.
Jos olisin ollut menossa Jylhään, olisin jatkanut kivien välistä metsäautotietä pitkin. Sen sijaan käännyin viitan opastamana kivien kohdalta oikealle.
Viitasta kävi selville, että Kopsan kylälle olisi matkaa kaksi kilometriä.
Matka eteni sujuvasti helppokulkuista polkua pitkin.
Polku vaihtui ennen pitkää metsätieksi ja se puolestaan soratieksi, joka kulki tässä vaiheessa peltovieriä pitkin.
Saavuin Kopsaan 88-tien varteen. Reitti jatkui maantien toiselle puolelle. Tässä näkymää Vihantiin päin.
Viitoitukset kertoivat 88-tien ylitettyni, että nuotiopaikalle olisi 3,6km ja Ylipäähän 7,8km.
Kuljin joitakin satoja metrejä asfalttietä, joka jatkui sitten soratienä.
Patikoituani noin 700 metriä 88-tieltä käännyin viittojen opastamana metsätielle. Tässä risteyksessä oli Jätinkierroksen kartta "Olet tässä" -merkintöineen.
Olin tässä.
Metsäteiden risteyksessä piti ihan pieni hetki aprikoida, kunnes huomasin keltaisen maalimerkin männyn kyljessä. Valitsin sen opastamana vasemmanpuoleisen metsätien.
Osuin oikein mukavalle marja-apajalle. Olo oli nämä herkut syötyäni kuin kuningattarella!
Lahkeet ehtivät pitkällä, heinikkoisella suoralla kastua ihan tuntuvasti, koska aamun kosteus ei ollut ehtinyt vielä kuivahtaa ruohikosta.
Myöhemmin meinasi kastua hihatkin, kun reitti kulki tovin matkaa pöheikköisemmässä maastossa.
Infotauluissa kerrottiin alueen nykyluonnosta sekä muinaisista asioista.
Valkolehdokki oli ehtinyt kukkia jo aiemmin kesällä.
"Meill on metsässä nuotiopiiri..." Nuotiopaikalla pidin kunnon evästauon. Tulta en käynyt sytyttämään, vaikka muutama klapi olisikin ollut valmiina. Punainen SOS-kyltti (ei kuvassa) kertoi Luolakankaan nuotiopaikan koordinaateiksi N64°36,237 E24°43,341. Turvallisuusseikoista on Jätinkierroksella huolehdittu!
Reitti jatkui pienen matkaa heinittynyttä metsätietä pitkin.
Kyltti kertoi Myllysaareen olevan matkaa kolme kilometriä. Kierros eteni tässä vaiheessa sorapohjaista metsätietä pitkin.
Tässä kohtaa olisi ollut mahdollista poiketa 800 metrin päähän suurehkon siirtolohkareen alla olevaan luolaan, josta Luolakangas on saanut nimensä. Luola on opastaulun mukaan 1,5-2 metriä leveä ja 3-4 metriä pitkä. Päätin tällä kertaa pysyä päivänvalossa ja pääreitillä.
Vanhaa metsätietä oli leppoisaa kulkea.
Matkan varrelle osui jokunen hakkuuaukea, joista tässä yksi.
Pääreitiltä olisi ollut mahdollista poiketa myös alueen suurimpiin kuuluvalle siirtolohkareelle. En halunnut nyt lähteä metsään seikkailemaan, vaikka polun kerrottiinkin olevan merkitty. Reitin varrella oli monia muitakin opastauluin merkittyjä kohteita.
Pellonreunaan saapuessani tuli kohdalle myös Jätinkierroksen kartta. "Olet tässä" -merkki kertoi minun olevan nyt Myllysaaren liepeillä.
Kypsyvien viljapeltojen keskellä lämpimässä ja tyynessä loppukesän säässä kiteytyi sisikunnassa jotakin hyvin olennaista Suomen kesästä ja maaseutukulttuurista.
Peltotien toisessa päässä kohtasin reitin ainoan muun kulkijan, joka oli liikkeellä maastopyörällä. Oli mukava juttutuokio.
Poikkesin nykyasutuksen kautta kulkeneelta soratieltä noin 300 metriä oikealle Myllysaaren muinaisjäännökselle, joka on kivikautinen asuinpaikka. Maan pinnalle ulottuvia asuinrakenteita ei tästä ollut nähtävissä, joten apuun piti ottaa mielikuvitus. Jänniä juttuja!
Linnalantien varressa opasteena oli puun kylkeen maalattu keltainen merkki.
Jätinkierroksen reitti kulki Kastellin linnanraunioiden risteyksen ohi. Tutustumisen arvoinen paikka sekin! Aiemmasta retkestäni Kastellin jätinkirkolle voit lukea tästä. Lähettyvillä kulkee myös Lasikankaan kyläyhdistyksen merkitsemä Viinapolku.
Pilvellä oli kerrassaan hupaisa muoto.
Tämänkertainen etappini päättyi Kastellintien ja Linnalantien risteyksen lähettyville. Vasemmalla metsän reunassa pilkistivät jätinkierroksen opasviitat.
Tästä kohtaa tulisin jatkamaan Jätinkierrosta heti, kun tilaisuus siihen järjestyisi!
Comments