Veikeä köysilossi kelluttaa retkeilijät Jakkukylän kyläyhdistyksen ylläpitämälle Purusaaren ulkoilualueelle.
Ajankohta: 15.9.2023
Lähtöpaikka: Räihänniementie 93, Jakkukylä, Ii.
Reitti: Reitti oli enimmäkseen metsätietä ja pieneltä osin luonnonpolkua. Metsätie vietti loivasti rantaan, missä Jakkusuvannon ylitys tapahtui köysilossilla. Saaressa oli muutaman metrin nousu ja lasku alku- ja loppumatkasta. Laavun luota pääsi Iijokirantaan portaita pitkin. Maapohja reitillä oli melko lailla tasaista kuljettavaa.
Kesto: Noin tunti + tauot.
Reitti Purusaareen ja takaisin on merkitty karttaan sinisellä. (Ihan omin kätösin piirsin reitin, koska matkamittarin käsitys reissusta oli...sanotaan vaikkapa harhaanjohtava.) Vasemmalla on ympyröitynä koulun kohdalta löytyvä Jakkukylän riippusilta, joka on myös tutustumisen arvoinen kohde.
Lähtöpaikka Räihänniementien varressa näytti tältä. Levikkeelle olisi mahtunut joku auto lisääkin. Parin sadan metrin päässä oli vielä suurempi pysäköintiin tarkoitettu alue.
Opaste viittoi pienelle metsätielle.
Metsätie kapeni lopuksi poluksi, joka laskeutui Jakkusuvantoon.
Köysilossilla oli jännä ja kätevä ylittää 20 metrin vesiosuus. Talvella Purusaareen pääsee hiihtäen.
Lossi lipui eteenpäin valkoisesta köydestä vetämällä. Yletöntä voimankäyttöä ei tarvittu.
Jokimaisemaa länteen.
Opasviitta rannan tuntumassa neuvoi kiertämään rengasreitin vastapäivään. Laavulle oli tästä paikasta matkaa puolisen kilometriä. Reitille oli nettitietojen mukaan tarkoitus tulla historiasta kertovia opastauluja.
Rengasreitti kulki penkereen päällä.
Polku oli leveää ja helppokulkuista.
Matkan varrelle osui muutama hyvin, hyvin naavainen/luppoinen kuusi.
Laavu oli rakennettu saaren länsipäähän avarien jokimaisemien äärelle.
Laavun ja puuliiterin läheltä pääsi jokirantaan portaita pitkin.
Kömmin ihastelemaan maisemaa laavusta käsin. Laavulla ja nuotiopaikalla riittää tilaa monelle retkeilijälle.
Portaat rantaan olivat jyrkät. Mahdollisia mäenlaskuideoista intoutuvia hillitsee portaiden alapäässä kasvava koivu. Portaiden oikealta puolelta olisi ollut helppo pääsy uimaan.
Näkymää rantapoukamasta Jakkukylälle päin.
Jakkukylän silta on jänneväliltään Pohjois-Euroopan pisin metallirakenteinen kevyen liikenteen riippusilta. Sen kokonaispituus on 250 m ja jänneväli 180 m. Silta valmistui 15.12.2021. Näin kerrottiin Jakkukylän kotisivulla. https://www.jakkukyla.fi/riippusilta/
Portaita oli nelisenkymmentä askelmaa.
Matka jatkui puuliiterin sivuitse itään.
Muurahaiset elelivät marjapuutarhan ympäröimänä. En tiedä jokamuurahaisenoikeuksista, mutta ihmisten keskenhän on sovittu, ettei toisten pihoille mennä marjastamaan. Keräsin puolukat lappa- eli vispipuuroon vähän kauempaa.
Katajanmarjat eivät olleet vielä kypsiä.
Purusaaressa oli tehty metsänraivaustöitä.
Nämä sienet olisivat ulkomuotonsa puolesta vakuuttavia pikkuleipälautasellakin.
Syksyn kultaamaa rantapuustoa.
Pieni kuusipalsta saaren itäpäässä.
Ja pikkuruinen sammalpalsta.
Polku kaarsi pienelle nyppylälle.
Matkaa olisi voinut jatkaa toiselle kierrokselle, mutta sen tekeminen jäi toiseen kertaan.
Laavu 0.5km -kyltin liepeiltä haarautui polku alas saaren pohjoisrannan suuntaan.
Polulta avautui näkymää riippusillalle päin.
Aurinko sai syksyiset kielonlehdet säteilemään.
Köysilossi odotti saaren puolella rannassa, mihin se oli tullessa jäänyt.
Hei, hei, Jakkusuvanto! Tänne olisi kiva tulla uudelleen!
