Upea tunturijärvi ja avaria lapinmaisemia silmänkantamattomiin.
Ajankohta: 12.7.2022
Lähtöpaikka: Pulmankijärventie, Nuorgam, Utsjoki.
Reitti: Skaidijärven polku kiersi rengasreittinä lähes puuttomassa maastossa Pulmankijärventien molemmin puolin. Ensimmäisillä sadoilla metreillä oli runsaasti kosteikkopaikkoja. Myös Skaidijärven lähellä oli pieni kosteikko-osuus. Polku oli vaihdellen tasaista ja kivikkoista ja itäpuolella tietä jonkin verran kosteaa. Reitti oli merkitty matalilla oransseilla tolpilla ja risteyskohdissa viitoilla. Kiertosuunnan voi valita. Kiersin reitin vastapäivään.
Kesto: Reilu kaksi tuntia
Pulmankijärventie nousee Isokivenvaaralle, jonka kautta Skaidijärven luontopolkukin kulkee. Patikoimaan voi lähteä siis joko vaaran päältä tai aiemmin, alempaa rinteessä olevalta lähtöpaikalta, joka oli tämän näköinen.
Tien toisella puolella oli levike, johon mahtuu useampikin kulkuneuvo. (Luontopolkukierroksen jälkeen palasin Pulmankijärventielle sillan yläpuolelta vasemmalta.)
Porttia käyttävät myös moottorikelkkailijat, joiden liikkeitä ei nyt tarvinnut kuulostella. Opastaulussa oli tietoa luontopolusta karttoineen.
Luontopolun reitti.
Opastaulussa kerrottiin alkumatkan kosteikoista, joista olin lukenut netistäkin. Ennakkotieto auttoi kestämään mukisematta tämän vähän hankalamman osuuden. Kiertopolut auttoivat asiaa paikoin ja paikoin eivät.
Oranssit merkkitolpat erottuivat kaukaa avarassa maastossa, vaikka lyhyitä olivatkin. Hiihtokaudella niistä tuskin on apua.
Tunturimittari oli tehnyt huolellista työtä.
Näkymää pohjoiseen. Hyvällä säällä reitiltä voi olla näkyvyyttä jopa satojen kilometrien päähän, kertoi luontoon.fi.
Kulkijat ja vesi lienevät kuluttaneet kivet esiin niin, että vanhan polun viereen oli ilmaantunut uutta, helpommin kuljettavaa.
Tässä oli ensimmäisen juomatauon paikka. Päivä oli entisestään lämpenemässä, joten nestettä kului runsaasti rinnettä kivutessa.
Siellä Skaidijärvi näkyikin jo.
Nyt pohjoisessa, Norjan puolella erottui lumisiakin rinteitä.
Skaidijärven rannan läheisyydessä oli ohittamaton kosteikko.
Kapeat lankut peräjälkeen aseteltuina auttoivat asiaa - jos niillä vain sattui pysymään. En käynyt pitkälläni enkä polvillanikaan mudassa, joten eteneminen onnistui kaiketi hyvin!
Järven rannassa oli kota, tulistelupaikka, ruokailupaikka ja kauempana käymälä.
Päiväkota oli siistissä kunnossa. Kota oli varustettu parilla pannulla ja makkaratikuilla.
Nuotiopaikan lähettyvillä oli leiriytyjiä kahden telttakunnan verran, joten jatkoin rantaa pitkin vähän kauemmaksi etsien sopivan mättään taukopaikaksi.
Järvestä olisi voinut pyytää rautua. Skaidijärvellä kalastamiseen tarvitsee kalastonhoitomaksun lisäksi Utsjoen virkistyskalastusluvan (koskee myös pilkkimistä). Näin sanottiin exploreutsjoki.fi:ssä.
Näissä näkymissä ajatuksenkulku melkeinpä seisahtui. Ei ollut kiire minnekään.
Takaisin oli kuitenkin ennen pitkää lähdettävä. Polku kodalta tälle viitalle saakka kulki samaa reittiä kuin mitä olin tullutkin. Mutalöllöpaikan kiersin puolijuoksua yläkautta, mikä ei ollut ihan kuiva reitti sekään. Viitasta erottui juuri ja juuri Isokivenvaara, joten otin suunnan oikeanpuoleiselle polulle.
Pienen kipuamisen jälkeen Isokivenvaara ilmestyi näkyviin suoraan edessä. Sinne siis.
Puut eivät olisi tällä reitillä tarjonneet paljoakaan suojaa, jos niiden juurelle olisi yrittänyt paeta auringonpaistetta.
Tandempitkokset.
Elämää nähneitä tupasvilloja.
Pulmankijärventiellä oli opastus Skaidijärvelle sekä kartoitusmuistomerkille, josta olin kävellyt tietämättäni ohi.
Näkymää pohjoiseen. Etelässä helotti auringonpaiste.
Luontopolku jatkui Pulmankijärventien ylityksen jälkeen koilliseen.
Suuri osa tästä etapista oli suomaista rinnettä. Taustan tunturit olivat norjalaisia.
Alempana näyttäytyivät tunturimittarin tekoset.
Taaksepäin katsellessa polku näytti tältä.
Loppumatkasta reitti kääntyi poroaidan suuntaiseksi.
Polku nousi Pulmankijärventielle, missä piti kävellä piennarta sillan ylityksen verran lähtöpaikkaan.
Lapin luonto näyttäytyi tällä reissulla aivan omanlaisenaan. Ulkomaillekin oli hyvät näkymät.
